25. lokakuuta 2016

Ajatuksia (avio)erosta

Mua on alkanu ottaa vähän aivoon nykypäivän "hehkutus" eroomiseen.
Ymmärrän sen että halutaan auttaa ihmisiä jotka tämän joutuvat käymään läpi, ettei he koe olevansa jotenkin viallisia kun ovat eronneita. Että toivoa on vielä, ja voit löytää uuden onnen.

Mut oikeesti. Marja Hintikka Livessä oli ihan erobileet jossa mm. heitellää tikkaa eksien kuviin ja (vaikka itse sarjaa seuraankin) Opas upeaan eroon -sarja hehkuttaa kuinka elämä on ihanaa kun oot eronnu.. Onhan toi vähän kieliposkella tehty sarja ja loistavaa viihdettä jota ite käytän "pääntyhjennykseen" mut nyt tuntuu et joka tuutissa hehkutetaan eroa.

Onnettomaan parisuhteeseen ei tietenkään kannata jäädä, saatika väkivaltaiseen!, mutta eiks yleensä kannata ainakin yrittää edes korjata vialla olevia asioita parisuhteessa? Eroaminen on helppoa, ja ehkä senkin takia jotkut menee "liian helposti" naimisiin. Onhan sitä helppo ajattella et jossei tää ookaan se loppuelämän juttu niin laittaa vaa paperit vireille nii ei oo mikään iso juttu saatika ongelma.. kun eropaperit voi laittaa iha ylsipuolisestikin eteenpäin..
Onko olemassa ikä tai tietty kestoaika parisuhteelle joka luokitellaan et mennään liian aikasin naimisiin? Jotkut menee 2kuukauden jälkeen, jotkut 20vuoden.. jotkut menee heti 18v täytettyään ja jotkus voi mennä vielä 70vuotiaana :'D

Eli onko vika siinä et mennään liian hepposin perustein naimisiin, vai erotaanko liian pienistä syistä ja edes yrittämättä?

Jos on lapsia, niin sit ainakin kannattaa yrittää, mutta kuitenkaan lapset _eivät saa_ olla ainoa syy siihen et jäädään parisuhteeseen tai avioliittoon. Itse olen avioerolapsi, ja voin näin jälkiviisaana todeta et onneks vanhemmat eros, ettei jääny vaan meidän lasten takia yhteen. Vaikka alku voi olla todella hankalaa ja lapset voi tarvita myös ulkopuolista tukea avioeron osuessa kohdalle, useimmiten se voi oikeesti olla se ainoo oikee vaihtoehto..

Toisaalta, nykyään on aika yleistä et ei edes mennä naimisiin, enkä sitäkään vaihtoehtoa tuomitse! Mutta kuitenkin, on sekin surullista ja ihan yhtä iso juttu, riippumatta siitä et ootko ollu 20+vuotta naimisissa tai suhteessa, ja sit tuleekin ero vastaan. Tiedän suhteita joissa ollaan "vakavemmin" liikenteessä ku avioliitossa olevia ihmisiä..

Se onkin jo oma juttunsa et miten avioliitto ja sen merkitys on muuttunu tyylii viimesen 50vuoden aikana tooosi paljon. Jopa viimesen 10vuoden aikana. Ihmisten arvomaailmat on muuttunu ja maailma muutenkin. Joillekin avioliitto on vaan paperilappu, joillekin taas se on suhteelle pakollinen piste jos haluaa "todistaa olevansa vakavissaan". Omalla tavallaan avioliitto on mun mielestä nykypäivänä jonkin asteinen "saavutus".. Avioliitto tuo tiettyä suojaa noin niinku oikeuksia ja lakijuttuja ajatellen mut avoliitossakin on jo aika hyvin otettu näitäkin asioita huomioon.

Mitä mieltä sinä olet? Onko omia kokemuksia aiheesta?

Tää oli tämmönen pika-avautuminen.
Kiitos ja anteeks.

Edit// itelle ei tulis mieleenkää mennä Mikan kaa naimisiin jos ajattelisi että kyllä me voidaan sit joskus erota jos tää ei ookaa sit lopullista.. kunnes kuolema meidät erottaa  <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

mielipiteitä otetaan ilolla vastaan! kommentoikaa jos vaan tulee jotain mieleen <3