Aiheena morsiamen äiti

Kun äiti sairastaa...

Tämä aihe on ollut itselle ajankohtainen oikeastaan kihlautumisestamme asti, mutta vasta nyt uskallan kirjoittaa tästä. Pahoittelen jo valmiiksi tämän postauksen mahdollista synkkyyttä. Aihe on oikeestaan aika oleellinen häitä ajatellen, sillä yleensä morsiamen äidin rooli on melko suuri häissä.

Taustatietoa: Äitini sairastaa MS-tautia, joka diagnosoitiin 1998, jolloin olin itse vasta 9-vuotias. Tällä hetkellä hän asuu palvelutalossa ja on pyörätuolissa. Hänen muistinsa ei pelaa ihan täysillä, puheesta on välillä (suurimman osaa ajasta) vaikea saada selvää ja joku voisi sanoa että hän on vajonnut jonkinasteisesti "lapsen tasolle". Meillä on kääntynyt äiti-tytär suhde "väärinpäin" ja tällä hetkellä se menee niin että minä hoidan häntä ja hänen asioitaan.

Tarkoitukseni ei ole hakea sääliä tai mitään muutakaan - haluaisin lähinnä ihmisten tajuavan kuinka onnekkaita ovat jos heillä on terve äiti, joka voi osallistua, tukea ja auttaa. 

Olen katsellut todella paljon viimeaikoina hääpukuohjelmia - Say Yes to the Dress on vaan ihan huippu. Näissähän se on todella yleistä että morsiamen äiti on mukana etsimässä hääpukua tyttärelleen. Muutenkin olen kuullut paljon juttuja siitä, kuinka äidit osallistuu häihin, pukuja etsien, leipomalla, askartelemalla - läsnäolemalla! - you name it.

Itselläni mahdollisuuksia tähän ei ole - ainakaan samassa mittakaavassa kuin naisilla, 

joiden äiti on täysissä ruumiin ja sielun voimissa. 

Arvostakaa äitejänne, ja sitä että hän haluaa osallistua!

Ei sitä nokkaa tietenkään joka asiaan tarvii tunkee, mutta kuitenkin :)

Koko matkan varrella kun olen suunnitellut häitä, aina välillä tulee tilanteita kun kaipaisi sitä äidin apua. Kun kävin katselemassa hääpukuja, kyllä se oikeesti tuntui todella pahalta kun et pysty ottaa äitiä mukaan tilanteeseen, joka olisi ollut todella tärkeä itselle ja hänelle. Kyllä joo, pääseehän moniin hääpukuliikkeisiin pyörätuolilla, mutta äidin kanssa pitää ottaa paljon muutakin huomioon. Koska mullakin selkä oireilee aina välillä, niin en voi etukäteen tietää pystynkö tänään työntämään äidin pyörätuolia. Lisäksi äidin tunteenpurkaukset voi olla sellaisia että kaikki ei välttämättä ymmärrä niitä, ja en halua että äiti alkaa kokea häpeäntunteita jos ihmiset alkaa tuijottaa häntä vaikka raivoisan itkukohtauksen takia. Se on toisaalta tosi surullista, kun monet eivät ymmärrä että äiti ei mahda sille itsekään mitään..

Teille, joiden äidit ovat nukkuneet pois, tai muuten vain ei ole osallisena elämässäsi - ensinnnäkin, otan osaa! Olen miettinyt että olisiko se "helpompaa", että äiti ei ole kuvioissa mukana kuin se, että äitisi ei vain pysty osallistua vaikka kuinka itsekin haluaisi... Se on kamala tunne, kun mielessä vilahtaa ajatuksia siitä että olisiko se itselle helpompaa! Mutta on se raskasta kun oma äiti sairastaa, ja kun näkee sen kun toinen kärsii.. Kuitenkin saan äidin paikalle kun meidät vihitään ja juhlapaikallekin joksikin aikaa ja olen siitä niin onnellinen, vaikka tämä ei tule ilman säätöä.. 

Sitä joutuu asioita suunnitellessa ottaa joka asiassa huomioon äidin. Juhlapaikkaa etsittäessä piti varmistaa että hän pääse paikalle pyörätuolilla. Lisäksi hänelle täytyy varata avustaja, joka auttaa ruokailun sun muiden kanssa. Koska juhlapaikassa ei ole invavessaa, niin hän tarvitsee auttajan wcssä käymiseen. Ohjelmaa ajatellessa täytyy ottaa huomioon se että äiti ei jaksa olla koko päivää paikalla, joten kaikki "oleellinen" täytyy tapahtua tietyn ajan sisällä... Äidin kuljetukset täytyy hoitaa erikseen, jotta hän varmasti pääsee paikalle ja vielä ajoissa. Vaatteet täytyy katsoa valmiiksi, ja vielä varmistaa hoitajilta että joku katsoo että hän varmasti pukee ne päälleen eikä tule paikalle verkkareissa. 

Äiti on minulle todella rakas, eikä tämä haittaa että joudun tehdä "enemmän järjestelyjä" hänen takia. Onhan se oma stressintuottajansa juhlapäivälle, kun ei kuitenkaan voi olla täysin varma hoituuko hommat niin kuin pitää hänen osaltaan :D  Pitää toivoa että siskoni auttaa sitten tarvittaessa, jos joku homma äitin jutuissa kuseekin sit juhlapäivänä.

Ja muistakaa! Kun kuvioihin tulee jälkikasvua - olkaa onnellisia että lapsillanne on terve isoäiti joka pystyy osallistua niin paljon kuin haluaa. Se on kaikista surullisinta kun joutuu katsoa vieressä kun toinen haluaisi leikkiä ja hoitaa lapsenlastaan, mutta ei oikeesti vaan pysty siihen. Jotkut leikit joo onnistuu pyörätuolissakin, mutta kyllä se rajoittaa, varsinkin silloin kun lapsi on pieni eikä osaa kommunikoida. Sylissä pitäminenkin on välillä vaikeaa :(

Tää teksti oli nyt varmasti tosi sekava, ja ei niin kauniisti kirjoitettu.. 

oli vaan pakko saada purkautua asiasta.. 

RAKASTAN SINUA ÄITI! <3